Urheilullinen

Työpaikalla virkistyttiin ja ohjelmassa oli muun muassa työkavereiden luonnehdintaa mukavilla ja kivoilla sanoilla. No. Myönnettäköön, että en veljeile saati siskoile kaikkien 50 kanssa ja joillekin olen ehkä jäänyt pinnalliseksi tuttavuudeksi, niin kuin toiset minulle. Silti hieman hämmästyneenä luin omaa A4:tani: urheilullinen, liikunnallinen, sporttityyppi... Hah ja hah. Tällä hetkellä säännölliset viikottaiset liikuntasuoritukseni ovat jumppa keskiviikkoisin ja lauantaisin ja päivittäinen portaiden ravaaminen aamuin illoin. Hyvin olen onnistunut illuusion toisten silmissä säilyttämään!

Inhokit

Lapsen inhokit. Talja menee pulkassa, keinutuolista lentää ensimmäisenä. Karvalakki on ollut päässä kerran. Ihananpehmeänlämpöiset Emut pysyivät jalassa vaunuissa. Nytkin ne mahtuisivat.

Emme selvästikään jaa mieltymystä pörröjuttuihin. (^ Ovatkin tämän talouden ainoat.)

Pakkasta!

Äiti: Ihana, suloinen karvalakki! Varmasti lämmin ja paukkupakkasiin sopiva. Ihan tulee oma lapsuus mieleen.

Lapsi: Muu! muu! Pipi, pipi! *raivoisaa itkua ja rimpuilemista* *sylkee karvoja ja päristelee* Muu! Pipi! Repii nauhoja auki.

Ei auttanut. Lakkia on lokakuusta asti markkinoitu, ja tänään oli sopivasti pakkasta sen pukemiseen.

Välikausisomistusta

Kun punavalkoisia joulukoristuksia on kuukauden päivät katsellut, tekee mieli jotain raikkaampaa. Pääsiäis- ja kevätverhoja ja -värejä ei vielä kuitenkaan. Päädyin tuttuun ja turvalliseen mustavalkoiseen. Taidan poimia Muijaa ainakin keittiöpyyhkeisiin.

Ja Koutsiahan nämä pulmat eivät voisi vähempää kiinnostaa, vaikka mielipide häneltä kyllä löytyy.

Kyydissä

Mitä, onko tuo lunta? En kävele. Korkea-arvoinen ylhäisyyteni istuu ja pyörittää rattia, äidit ym. saavat hoitaa jalkahommat. Hikeä pukkaa.

Tunnelmointia tuiskussa

Vihdoinkin lunta ja tunnelmaa. Melkein harmittaa, että siivosin jo joulun pois. Ehkä tässä on materiaalia tämän vuoden joulukortteihin, jos lunta ei syksyllä näy tahi kuulu.

Elokuvanautintoa

Hah. Kirjoitan niin harvoin, että en edes muistanut tunnustani... Mutta siis. Kävimme taannoin Koutsin kanssa elokuvissa. Onneksi oli lahjaliput ja onneksi naperoa hoiti mummi, sillä ilta tuli kalliiksi. Olimme liikkeellä turhan aikaisin, joten aikaa piti tappaa kahvilla, teellä ja herkulla, 9€. Koutsi mussutti raksuja ja limua, 7€. Koska olimme sadekelillä mukavuudenhaluisia, ajoimme auton parkkihalliin, 6€. Bussillakin olisi päässyt. Leffaliput olisivat maksaneet 24€. Lapsenhoitajallekin olisi varmasti parikymppinen kelvannut.

Lahjalippuja on vielä kuusi jäljellä. Talvesta tulee kallis!