Työvoitto

Hah! Siellä lepää, eikä mennyt kuin tunti, vaikka vaikutti kolmelta. Hirmuinen touhotus, kujeilu, pelleily, kiusa, turhautuminen, kiukku, uupumus. Ipanakin menetti oikeutensa ainoastaan upouuteen Hot Wheels -rataan, -autoihin, dvd:ihin, unikavereihin, junarataan ja potkuautoihin. Ei tosin tainnut vielä ymmärtää, mitä lelujen menetys oikeasti tarkoittaa. Äidin hermo kesti tänään juuri ja juuri. Tosin jäin miettimään, missä menee lapsellisen käytöksen raja...

Päiväunet ovat selvästikin jäämässä; sen verran usein olen saanut vääntää. Pidän kuitenkin vielä tiukasti kiinni vapaapäiviemme lepohetkestä, koska iltakiukkua ei kestä kukaan. Toisinaan sujuu kuin tanssi, ja unta riittää kolmeksi tunniksi. Joskus ei.  

Puffettijätski

Arvaapa kuinka monta Puffettia mahtuu parivuotiaaseen lähes päivittäin? Melkein kolme. Ensimmäinen aamulla iskän kanssa uimahallin kahvilassa. Toinen mummulassa jälkiruuaksi. Kolmas iltapalalla "äkkiä ennen kuin äiti tulee hakemaan ja näkee". Huokaan syvään. Tämä oli menneen kesän ruokalistaa, joka toivottavasti päättyy nyt, kun syyskuu saa.

Harmaan sävyjä

Pitkään, pitkään aikaan en ole innostunut tai onnistunut lukemaan lehtiä ja blogeja kummallisempia. Tartun aina liian haastavaan, ahdistavaan, tyhjänpäiväiseen tai muuten vain mielialaan sopimattomaan teokseen. Kesken on Nenäpäivä, Kätilö, lukuisa joukko ulkomaista kirjallisuutta. Mikään ei viimeiseen kahteen vuoteen ole oikein saanut minua innostumaan. Kunnes. Vinosti hymyillen ystäväni lainasi minulle Fifty Shades of Greyn. Tartuinpa sitten oikein laaturomanssiin... Selvitin trilogian parissa viikossa, ihanasti aivot narikassa. Nettikin lepäsi. Muistin taas, millaista on tarinaan tempautuminen. Ehkä sekin on syy, miksi en ole lukenut; en malta tehdä mitään muuta, harjaan hampaatkin kirja kädessä. Minkähänlaisen "laatu"teoksen vietäväksi sitä seuraavaksi antautuisi...?

Tilaa on

Tämä puistokesä alkaa erehdyttävästi muistuttaa edellistä - ja arvatenkin näitä on vielä lukuisia edessä. Tänään seurailin elämää leikkipuistossa keskustan liepeillä. Sen vakikansan vanhemmat näyttävät nuorilta älyköiltä, luovan työn tekijöiltä. He tinkivät asuinneliöistä ja asumismukavuudesta, kunhan saavat asua keskustassa. He ostavat luomuporkkanansa torilta tai lähiruokaan erikoistuneesta kulmakaupasta. Stockmann on lähimarket. Mietin, missä he säilövät, pesevät ja kuivattavat jälkikasvun kestovaipat. Missä ovat vaunut, rattaat, polkupyörät, potkulaudat, luistimet, sukset? Yritin minäkin lähes vuoden perhe-elämää reilun kokoisessa keskustayksiössä. Vaunut keittiössä, pinnasänky makuualkovissa, kestovaipat siinä samassa paperikassissa, jossa ne sain. Sitten luovutin ja lähiöistyin. Ihan kolmen kilometrin päähän. Edelleen tingimme tilasta; vanhan, hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Wc=kph. Lainehtii suihkun jälkeen, toisinaan myös eteinen. Kaksi aikuista ei mahdu kerralla. Keittiö, no vähän komeroa suurempi. Huoneissa sitävastoin on tilaa. Mitä se kertoo 50-luvun arvomaailmasta?

Siinä Puistossa

Aina silloin tällöin laajennamme reviiriä ja lähdemme keskustan liepeille puistoon. Viime kesän tukahduttavan tunkkaiset kauhukokemukset keskustan Siinä Puistossa ovat hieman laimentuneet, joten välillä olemme päätyneet ipanan suureksi riemuksi myös Siihen Puistoon. Rattaita ja vaunuja edelleen rinta rinnan, muksua kuin sieniä sateella ja tapahtumaa jos jonkinlaista, mutta ipanan mielestä tavattoman mielenkiintoiset kiipeilytelineet ja muut värkit. Pesevät mennen tullen lähipuiston tarjonnan. No. On siellä toisinaan myös äidille katseltavaa.

Älä unohda minua

Otsikosta johtuikin mieleeni vanha Eurooppa 3:n kappale - tai oikeastaan, onneksi vain kertosäe! Sisältö ei ihan sovi kuvaan, joten jätän linkittämättä.

Kesäkuun kuudes

Aika viileä aamu meillä!

Mieli muuttuu

Niin se muuttuu. Vuosi sitten itkin ja tuskailin koutsin puoliskona ihan vääränlaista päivärytmiä. Illat kaksin naperon kanssa, vain kesäkausi ja lomaviikot "tavallista" arkea. Nyt olen joutunut toteamaan, että viikon parhaiksi ovat muodostuneet illat kaksin lapsen kanssa. Kesäkausi ja lomaviikot tulevat sekoittamaan meidän hyvin toimivan arkirytmin. Höhsentään.

Minusta tulee kahvinjuoja!

Näin päätin, kun silmäluomet eivät enää iltapäivästä jaksaneet pysyä auki. Teestä en saa tarpeeksi potkua, energiajuomat ällöttävät ja kofeiinitabletit tuntuvat jotenkin kyseenalaisilta, siksi kahvi. Olen harjoitellut noin vuoden, ja kun tarpeeksi lorauttaa maitoa sekaan, musta myrkky uppoaa.

Sain vinkin, että tummapaahtoinen on vatsaystävällistä. Siispä sitä. Mutteripannu kuulostaa eteläeurooppalaiselta. Sekin siis. No. Joko ostamani espresso on hinnastaan huolimatta huonoa, pannu ala-arvoinen tai sitten espresso vain on kuraa. Juuri ja juuri menee alas kolmella maitodesillä laimennettuna. Piristää toki.

Nyt sekin on koettu,

että Autot-elokuva herkistää. Onhan tuo nyt aika liikuttavaa, kun Guidon renkaanvaihtonopeus ällistyttää puskurit irti muulta varikkoväeltä ja Salama jalosti avittaa Kunkun maaliviivan yli. Sniff. Mahtaakohan  väsymyksellä, hormoneilla ja ihan vaan yleisalakulolla olla osansa asiassa...?

Mistä on kevättalvi tehty?

Merisuolasta, sarvikuonosta, vesipiipusta, Duactista, nenäsumutteesta. Niistä on kevättalvi tehty.

Pallonheitto

Mitä tekee meidän perhe, kun ulkona paistaa kevätaurinko? Lähtee halliin heittämään palloa. Puolustuksekseni on pakko sanoa, että piha ja lähitienoot ovat niin liukkaita, että ipanan rattaat ottaa ihan mielellään mukaan. Vaikka ilman ipanaa. Näistä lähtökohdista voi kuvitella, miten ja millaisilla hermoilla parivuotias selviytyy ulkoilusta. Ja se aurinkokin vielä...

Urheilullinen

Työpaikalla virkistyttiin ja ohjelmassa oli muun muassa työkavereiden luonnehdintaa mukavilla ja kivoilla sanoilla. No. Myönnettäköön, että en veljeile saati siskoile kaikkien 50 kanssa ja joillekin olen ehkä jäänyt pinnalliseksi tuttavuudeksi, niin kuin toiset minulle. Silti hieman hämmästyneenä luin omaa A4:tani: urheilullinen, liikunnallinen, sporttityyppi... Hah ja hah. Tällä hetkellä säännölliset viikottaiset liikuntasuoritukseni ovat jumppa keskiviikkoisin ja lauantaisin ja päivittäinen portaiden ravaaminen aamuin illoin. Hyvin olen onnistunut illuusion toisten silmissä säilyttämään!

Inhokit

Lapsen inhokit. Talja menee pulkassa, keinutuolista lentää ensimmäisenä. Karvalakki on ollut päässä kerran. Ihananpehmeänlämpöiset Emut pysyivät jalassa vaunuissa. Nytkin ne mahtuisivat.

Emme selvästikään jaa mieltymystä pörröjuttuihin. (^ Ovatkin tämän talouden ainoat.)

Pakkasta!

Äiti: Ihana, suloinen karvalakki! Varmasti lämmin ja paukkupakkasiin sopiva. Ihan tulee oma lapsuus mieleen.

Lapsi: Muu! muu! Pipi, pipi! *raivoisaa itkua ja rimpuilemista* *sylkee karvoja ja päristelee* Muu! Pipi! Repii nauhoja auki.

Ei auttanut. Lakkia on lokakuusta asti markkinoitu, ja tänään oli sopivasti pakkasta sen pukemiseen.

Välikausisomistusta

Kun punavalkoisia joulukoristuksia on kuukauden päivät katsellut, tekee mieli jotain raikkaampaa. Pääsiäis- ja kevätverhoja ja -värejä ei vielä kuitenkaan. Päädyin tuttuun ja turvalliseen mustavalkoiseen. Taidan poimia Muijaa ainakin keittiöpyyhkeisiin.

Ja Koutsiahan nämä pulmat eivät voisi vähempää kiinnostaa, vaikka mielipide häneltä kyllä löytyy.

Kyydissä

Mitä, onko tuo lunta? En kävele. Korkea-arvoinen ylhäisyyteni istuu ja pyörittää rattia, äidit ym. saavat hoitaa jalkahommat. Hikeä pukkaa.

Tunnelmointia tuiskussa

Vihdoinkin lunta ja tunnelmaa. Melkein harmittaa, että siivosin jo joulun pois. Ehkä tässä on materiaalia tämän vuoden joulukortteihin, jos lunta ei syksyllä näy tahi kuulu.

Elokuvanautintoa

Hah. Kirjoitan niin harvoin, että en edes muistanut tunnustani... Mutta siis. Kävimme taannoin Koutsin kanssa elokuvissa. Onneksi oli lahjaliput ja onneksi naperoa hoiti mummi, sillä ilta tuli kalliiksi. Olimme liikkeellä turhan aikaisin, joten aikaa piti tappaa kahvilla, teellä ja herkulla, 9€. Koutsi mussutti raksuja ja limua, 7€. Koska olimme sadekelillä mukavuudenhaluisia, ajoimme auton parkkihalliin, 6€. Bussillakin olisi päässyt. Leffaliput olisivat maksaneet 24€. Lapsenhoitajallekin olisi varmasti parikymppinen kelvannut.

Lahjalippuja on vielä kuusi jäljellä. Talvesta tulee kallis!