Harmaan sävyjä

Pitkään, pitkään aikaan en ole innostunut tai onnistunut lukemaan lehtiä ja blogeja kummallisempia. Tartun aina liian haastavaan, ahdistavaan, tyhjänpäiväiseen tai muuten vain mielialaan sopimattomaan teokseen. Kesken on Nenäpäivä, Kätilö, lukuisa joukko ulkomaista kirjallisuutta. Mikään ei viimeiseen kahteen vuoteen ole oikein saanut minua innostumaan. Kunnes. Vinosti hymyillen ystäväni lainasi minulle Fifty Shades of Greyn. Tartuinpa sitten oikein laaturomanssiin... Selvitin trilogian parissa viikossa, ihanasti aivot narikassa. Nettikin lepäsi. Muistin taas, millaista on tarinaan tempautuminen. Ehkä sekin on syy, miksi en ole lukenut; en malta tehdä mitään muuta, harjaan hampaatkin kirja kädessä. Minkähänlaisen "laatu"teoksen vietäväksi sitä seuraavaksi antautuisi...?

Tilaa on

Tämä puistokesä alkaa erehdyttävästi muistuttaa edellistä - ja arvatenkin näitä on vielä lukuisia edessä. Tänään seurailin elämää leikkipuistossa keskustan liepeillä. Sen vakikansan vanhemmat näyttävät nuorilta älyköiltä, luovan työn tekijöiltä. He tinkivät asuinneliöistä ja asumismukavuudesta, kunhan saavat asua keskustassa. He ostavat luomuporkkanansa torilta tai lähiruokaan erikoistuneesta kulmakaupasta. Stockmann on lähimarket. Mietin, missä he säilövät, pesevät ja kuivattavat jälkikasvun kestovaipat. Missä ovat vaunut, rattaat, polkupyörät, potkulaudat, luistimet, sukset? Yritin minäkin lähes vuoden perhe-elämää reilun kokoisessa keskustayksiössä. Vaunut keittiössä, pinnasänky makuualkovissa, kestovaipat siinä samassa paperikassissa, jossa ne sain. Sitten luovutin ja lähiöistyin. Ihan kolmen kilometrin päähän. Edelleen tingimme tilasta; vanhan, hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Wc=kph. Lainehtii suihkun jälkeen, toisinaan myös eteinen. Kaksi aikuista ei mahdu kerralla. Keittiö, no vähän komeroa suurempi. Huoneissa sitävastoin on tilaa. Mitä se kertoo 50-luvun arvomaailmasta?

Siinä Puistossa

Aina silloin tällöin laajennamme reviiriä ja lähdemme keskustan liepeille puistoon. Viime kesän tukahduttavan tunkkaiset kauhukokemukset keskustan Siinä Puistossa ovat hieman laimentuneet, joten välillä olemme päätyneet ipanan suureksi riemuksi myös Siihen Puistoon. Rattaita ja vaunuja edelleen rinta rinnan, muksua kuin sieniä sateella ja tapahtumaa jos jonkinlaista, mutta ipanan mielestä tavattoman mielenkiintoiset kiipeilytelineet ja muut värkit. Pesevät mennen tullen lähipuiston tarjonnan. No. On siellä toisinaan myös äidille katseltavaa.