keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Nollasta sataan

Kävelymatka päiväkodista kotiin 1 km.
Matkaan käytetty aika 55 min.
Matkanvarren leikkipuistoista tutkittiin 2/3.
Oksamiekkoja 3 kpl.
Vesilätäköitä 5 kpl.

3v: Saanko mennä vesilätäkköön?
Ä: Saat.
3v: Katso miten paljon vaahteranlehtiä! Ainakin sata!
Ä: Niinpä on. Katsopas noita keltaisia, ja tuota punaista vaahteraa. Upea!
3v: Mä rakastan vaahteranlehtiä!


3v: Mitä nämä kepit ovat?
Ä: Ehkä siihen tulee uusi tie. Leveämpi pyörätie.
3v: MÄ EN HALUU uutta tietä!!! Ihan tyhmää!!


Ä: Älä juokse auton alle! Odotetaan, että auto menee ensin!
3v: MÄ HALUUN juosta auton alle, että pääsen toiselle puolelle tietä!
Ä: Se sattuu aika paljon, kun sä et ole mikään supermies...
3v: Eipäs satu. Mä olen transformeri. Milloin musta äiti tulee transformeri ja voin heitellä autoja?
Ä: Ei susta tuu, kun sä olet ihminen. (Naama alkaa taas vääntyä) … mutta aina voi leikkiä olevansa transformeri.
3v: MÄ HALUUN kellon!
Ä:???
3v: MÄ HALUUN kellon. Oman. Pienen.
Ä: Jos mä lainaan jonkun omistani?
3v: EIKU OMAN! Keltaisen. Sopivan. (Kyyneleitä)

….

tiistai 8. lokakuuta 2013

Parka

Pitäkää kauppiaat kevyttoppatakkinne! Pienen ihmisen raivoisa pohdinta, pitkä, lyhyt, lyhyt, pitkä, trendikäs vai mukavuudenhaluinen päättyi, kun kaivoin kaapista vanhan, sopivasti haalistuneen vihreän, jo parsitunkin, mutta voi niin klassisen parka parkani. Jonka iäkkyyden totesin, kun yritin tunkea puhelinta taskuun. Takki todellakin on ajalta, jolloin kännykkä vielä mahtui käteeni - ja taskuun! Mutta takki on kevyesti topattu, ja  parka. Olen joka tapauksessa muodin aallonharjalla. Hah.

- Penni