Säihkettä elämään

Joskus hairahdun kuvittelemaan, että olen hyvin toimeentuleva. Yleensä tila iskee kosmetiikkaosastolla, siellä kalliilla puolella. Joskus näin on käynyt myös huonekalukaupassa. Kerran autokaupassa. Tämänkertaiset ostokset olivat tarkkaan harkittuja, tai no, ainakin osa niistä. Ja täydellisen konkurssin pelasti lahjakortti, jonka olin päättänyt käyttää äärimmäisen itsekkäästi ihan itseeni.

Pari viikkoa luksuslitkuja naamaani lätkineenä voin taas kerran todeta, että ihanaa. Olisipa aina varaa muuhunkin kuin markettikamaan. Uskon kaiken, mitä merkkituotteista sanotaan. Oli se totta tahi ei.

Naamasta näkee :)

Elämässä kiinni

Jotenkin tuntuu siltä, että jos ei valita, synkistele ja kurjistele, on jollain tavalla huono ihminen. Tällä hetkellä pitäisi ainakin läpikäydä ikäkriisiä, voivotella arjen raskautta, rahojen riittämättömyyttä ja ainaista väsymystä. Kun eräässä seurueessa totesin ikäkriiseilevälle, että en malta odottaa seuraavan kymmenen täyttymistä, sillä mitä kaikkea upeaa ja ihmeellistä minulle sitten tapahtuukaan, kun mennytkin kymmen on tarjonnut niin paljon hienoja asioita! sain vastaukseksi kummeksuvan katseen ja tokaisun "olet varmasti työstänyt tuota ajatusta oikein toden teolla." En edes ole. Satun vain ajattelemaan näin. Olen ehkä viimeinkin ymmärtänyt olla elämässä kiinni.