Tilaa on

Tämä puistokesä alkaa erehdyttävästi muistuttaa edellistä - ja arvatenkin näitä on vielä lukuisia edessä. Tänään seurailin elämää leikkipuistossa keskustan liepeillä. Sen vakikansan vanhemmat näyttävät nuorilta älyköiltä, luovan työn tekijöiltä. He tinkivät asuinneliöistä ja asumismukavuudesta, kunhan saavat asua keskustassa. He ostavat luomuporkkanansa torilta tai lähiruokaan erikoistuneesta kulmakaupasta. Stockmann on lähimarket. Mietin, missä he säilövät, pesevät ja kuivattavat jälkikasvun kestovaipat. Missä ovat vaunut, rattaat, polkupyörät, potkulaudat, luistimet, sukset? Yritin minäkin lähes vuoden perhe-elämää reilun kokoisessa keskustayksiössä. Vaunut keittiössä, pinnasänky makuualkovissa, kestovaipat siinä samassa paperikassissa, jossa ne sain. Sitten luovutin ja lähiöistyin. Ihan kolmen kilometrin päähän. Edelleen tingimme tilasta; vanhan, hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Wc=kph. Lainehtii suihkun jälkeen, toisinaan myös eteinen. Kaksi aikuista ei mahdu kerralla. Keittiö, no vähän komeroa suurempi. Huoneissa sitävastoin on tilaa. Mitä se kertoo 50-luvun arvomaailmasta?