Taas se alkoi, meidän arki. Koutsi illat töissä, me I:n kanssa kotona - tai milloin missäkin. Tämä viikko ainakin on juostu paikassa jos toisessakin. Valoisalla ja kesäisellä tämä vielä menee suuremmitta tuskitta, mutta annapa olla kun illat pimenee, lokakuu vaihtuu marraskuuksi, taivas ja asvaltti ovat saman värisiä. Kotia valaisemaan eivät riitä olemassaolevat watit. Olohuoneen katosta puuttuu edelleen valaisin. Sopiva maksaa liikaa, epäsopivia ei ole ollut aikaa käydä etsimässä.
Yksin jos olisin, voisin käpertyä hämärään; hämyiseen kynttilänvaloon viltin sisään sohvan nurkkaan, niin kuin kirjoissa on tapana tehdä. Ja joskus tein minäkin. Ehkä taas joskus teen uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti