Älykkäiden ihmisten seurassa sitä tuntee hetken itsekin olevansa älykäs. Sitten toteaa hiljaa, että ei ole lukenut kokonaista romaania vuoteen, kahteen. Aikakauslehdistäkin katselee kuvat. Kesken on Finlandia-palkittua, Nobel-palkittua ja muuten korkeaksi todettua. Niissä on kuitenkin niin alakuloinen pohjavire, ettei niihin tee mieli tarttua. Kärsimystä, ahdistusta, päihdeongelmia, miestappoa, kipeää äitisuhdetta – mihinkään en saa otetta. Ehdotus chicklitistäkään ei houkuta. Mikä minua vaivaa?!
Äitiys. Se on pehmittänyt aivot ja sietokyvyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti