Kun lumet olivat sulaneet ja leikkipuiston hiekkalaatikko täytetty uudella hiekalla, istuin laatikon reunalla ja lapioin hiekkaa ämpäriin. Koska todellisuus on tarua ihmeellisempää, minulle selvisi tämän kesän kohokohta. Silmänräpäyksen aikana näin kesäni filminauhan: istun hiekkalaatikon reunalla ja lapioin hiekkaa ämpäriin.
Milloin käyttäisin kaikkia niitä tammikuussa nettikaupasta tilaamiani ihanan raikkaita hellehepeniä?! Mikä veisi voiton leikkipuistolookissa? Maataviistävä maksimekko ja gladiaattorisandaalit vai halpahallin hiostavat tuulihousut ja marketin alelenkkarit? Vai ehkä odotusajalta hyvin säilyneet jo valmiiksi hiekan väriset shortsit? Röyhelöbikinit?Varvastossuilla ei ehdi juosta karkulaista kiinni, lenkkarit – ja mehukkaat sukat – huh ja valkoiset tennarit, no, ovat valkoiset tennarit.
En sittenkään osannut varautua kesäpäivien viettoon. Rantapäivät voinee laskea kahden käden sormilla. Sadepäiviin eivät riitä edes varpaat. Kesäisen kepeän fiinisti kaupungilla, lapsen kanssa tai ilman, korkeintaan kolme kertaa. Mummoloissa ainakin kahdesti viikossa. Omassa pihassa ja lähipuistossa: joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti