Olen henkeen ja vereen rutiini-ihminen ja elän ehdottomasti ja nimenomaan kahdeksasta neljään: aamulla herätään, päivällä tehdään töitä, illalla harrastetaan tai ollaan, yöllä nukutaan. Ihanan tavallista, säännöllistä ja turvallista. Paitsi että meidän perhe ei elä niin. Kun minä ja lapsi tulemme kotiin, Koutsi lähtee töihin. Aina. Paitsi nyt kesällä, yhden kuukauden ajan meillä eletään kahdeksastaneljään-luksusta. Toisen kuukauden lomailemme kaikki yhdessä, mutta siitä ei sen enempää. Seuraavan kerran saan tätä luksusta vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti